Äitiys, työ ja kertomatta jättäminen

Keskustelu vanhemmuuden vaikutuksista uraan on käynyt kuumana sitten viime viikon perjantain jolloin Suomen Kuvalehti julkaisi artikkelin jossa Päivi Anttikoski kuvasi rekrytointiprosessiaan Aamulehden päätoimittajan tehtävään. Anttikosken mukaan Alma Median toimitusjohtaja Kai Telanne oli kommentoinut Anttikosken perheen asumista rekrytointiprosessin viimeisessä haastattelussa sanoen, ettei 10-vuotiaan lapsen äiti voi keskittyä työhönsä jos hän työskentelee Tampereella ja lapsi isänsä kanssa asuu Helsingissä. Poliisi epäilee työsyrjintärikosta ja on aloittanut esitutkinnan. 

Miltä työelämä näyttäisi jos kukaan ei kertoisi?

Mitä jos Päivi Anttikoski ei olisi kertonut perheen suunnitelmaa asumisjärjestelyistä, tai lapsena ikää? Tai jos Kai Telanne olisi noudattanut  tasa-arvovaltuutetun ohjeistusta, eikä olisi kysynyt? Ei Anttikosken siviilisäädystä, eikä vanhemmuudesta. Vaan Telanne olisi pitäytynyt niissä kysymyksissä joilla on työn kannalta merkitystä. Oliko Anttikoski itse valmis muuttamaan Tampereelle työn takia? 

Silloin Anttikoski todennäköisesti nyt johtaisi Aamulehteä eikä lehden olisi tarvinnut selvitä neljää kuukautta ilman päätoimittajaa. Alma Media ei olisi skandaalin keskellä.  Kuluttajat ja yhteistyöpartnerit eivät ihmettelisi, kuinka taloa voi johtaa mies joka jo kertaalleen on saanut syytteet työsyrjinnästä, mutta ei näytä oppineen työelämän tasa-arvosta yhtään mitään. 

Mitä jos naiset kerta toisena jälkeen eivät olisi kertoneet? Eivät olisi vastanneet suoriin ja epäsuoriin kysymyksiin perheenlisäyssuunnitelmista, avioliitosta, lapsista, puolison sukupuolesta. Miltä työelämä näyttäisi? Miltä perheiden arki näyttäisi? Ja millaisia naisten palkat olisivat? Arvatenkin moni asia olisi toisin. 

Työssä äitiydestä rangaistaan

Tutkimukset osoittavat, että työelämässä äitiydestä rangaistaan monella tapaa.  Esimerkiksi palkoissa. Amerikkalainen sosiologian professori Michelle Budig on tutkinut sukupuolen ja perhetilanteen vaikutusta palkkoihin monia vuosia. Hän on osoittanut että USA:ssa naisten palkka laskee 4% jokaista lasta kohden, kun taas lapsen saanti nostaa miesten palkkaa 6%:lla. Tämä sen jälkeen kun mm. perherakenne, työn ominaisuudet ja  henkilön koulutus on otettu huomioon. Suomessa lapsisakon on arvioitu olevan noin 8-13%.

Vanhemmuus vaikuttaa myös siihen kuka nähdään pätevänä ja sitoutuneena, ja kenet kutsutaan haastatteluun. Nykyään Stanfordin yliopiston sosiologian professorina toimiva Shelley Correll lähetti kollegoidensa kanssa fiktiiviset työhakemukset yli kuuteensataan avoimeksi ilmoitettuun työpaikkaan. Hakijat olivat identtiset, yhtä seikkaa lukuun ottamatta. Yhdellä naisista oli lapsia, toisella ei. Lapseton nainen kutsuttiin työhaastatteluun kaksi kertaa useammin kuin nainen jolla oli lapsia. 

Vanhemmuus vaikuttaa myös siihen millaisia projekteja tarjotaan. Eräs haastattelemani suuren kansainvälisen yrityksen diversiteettijohtaja kertoi, ettei yritys tarjoa ulkomaankomennuksia naisille joilla on lapsia. Sen sijaan heille tarjotaan tehtäviä kotimaan tehtaissa, kaukana suurkaupungeista. Tämän hän esitteli minulle esimerkkinä tasa-arvotyöstä ja siitä kuinka henkilöstöhallinto voi ottaa huomioon äitien haastavamman arjen. Maalla kun arki on helpompaa, niin on myös helpompaa olla äiti ja tehdä työtä.  Seuraukset tällaisista “tasa-arvo-aloitteista” näkyvät muissakin tutkimuksissa. Johtamisen emeritus professori Jeff Hearn, sukupuolentutkimuksen professori Marjut Jyrkinen ja kansainvälisen liiketoiminnan professori Rebecca Piekkari  tutkivat transnationaalisen työn sukupuolittuneisuutta seitsemässä suomessa toimivassa kansainvälisessä yrityksessä. Heidän tulokset osoittivat, että naisjohtajat lähetetään ulkomaankomennuksille joko silloin kun heillä ei ole perhettä, tai silloin kun heidän puolison työn sitä vaatii. Tutkimukseen osallistuneet miesjohtajat taas lähtivät ulkomaankomennukselle perheineen, ja vaimot olivat useimmiten kotiäiteinä komennuksen ajan.

Miten välttää äitiysrangaistus työssä?

Jotta äitiydestä ei enää rangaistaisi työssä tarvitaan paljon töitä. Sillä pohjimmiltaan kyse on kulttuurisista käsityksistämme ja niiden muutoksesta. Mitä on hyvä äitiys ja isyys, ja millainen on ideaalityöntekijä? Yritysten tulee kouluttaa johtoaan ja varmistaa että organisaatiokäytännöt edistävät tasa-arvoa. Perheissä tulee pohtia vastuunjakoa, niin perhevapaiden kuin muun hoivan suhteen. Voimme kaikki myös vaikuttaa valitsemalla kuinka asioista puhumme. 

Joitain kuukausia sitten olin tilaisuudessa jossa headhuntteri antoi työnhakuneuvoja ura-äideille. Yksi hänen neuvoistaan oli, että työhaastattelussa kannattaa kertoa perhetilanteestaan.  Hänen mukaansa tämä kiinnostaa aina haastattelijaa. Jos hakija oma-aloitteisesti kertoo, ei haastateltavan tarvitse kysyä sitä kysymystä jota ei pitäisi kysyä. 

Niin tutkimustulokset, kuin Anttikosken tapaus, osoittavat kuitenkin aivan muuta. Jos haluaa varmistaa, ettei äitiys heikennä arvioita pätevyydestä, sitoutuneisuudesta ja alenna palkkaa, on parasta olla kertomatta. On parasta olla vastaamatta, jos asiasta suoraan kysytään. Paitsi tietenkin, jos on varaa valita työnantaja. Lapsista kertomalla voi välttää päätyvänsä työskentelemään pomolle, joka ei usko että isä voi olla yhtä merkittävä henkilö lapsen elämässä kuin äiti. Loppujen lopuksi Päivi Anttikoskella siis taisi käydä hyvin kun hän kertoi perheen tilanteesta. Hän ei päätynyt Alma Mediaan ja Kai Telanteen alaiseksi. 

Työelämässä omaa perhetilannettaan, tai muitakaan ominaisuuksia, ei kuitenkaan pitäisi tarvita piilotella. Mutta niin kauan kun syrjintää esiintyy, on valinta kertomisesta ja kertomatta jättämisestä hyvä tehdä tietoisesti. Kertomatta jättäminen voi olla yksi askel niin oman uran edistämisessä, kuin naisten osuuden lisäämisessä johdossa. Kertomatta jättäminen auttaa rekrytoijia tekemään objektiivisia valintoja. Se voi olla yksi tarpeellinen askel kohti työelämää jossa äitiydestä ei enää rangaista. Kun johdossa on enemmän monimuotoisuutta, myös käsityksemme ideaalityöntekijästä, äitiydestä ja isyydestä muuttuvat.