Antirasismi Suomessa: Keskustelusta tekoihin
Rasismi on todellisuutta monille Suomessa asuville. Se tunkeutuu kaikille yhteiskunnan alueille ja vaikuttaa niin arkeen kuin työelämäänkin. Juuri nyt käsillämme on ainutlaatuinen mahdollisuus vaikuttaa tulevaisuuteen ja rakentaa rasismista vapaampaa Suomea. Rasismista puhuminen ja sen tunnistaminen on askel kohti parempaa, mutta todellinen muutos vaatii jokaisen meistä mukaan toimimaan. Tämä kirjoitus on ensimmäinen osa Antirasismi Suomessa -blogisarjaa, jossa tulen tarjoamaan tietoa ja motivaatiota antirasistiseen toimintaan.
Onko Suomessa rasismia?
Vastaus ensimmäiseen kysymykseen on hyvin yksinkertainen ja kiistaton: kyllä. Suomessa(kin) rasismia esiintyy laajasti, ja esimerkiksi monet mustat ja ruskeat Suomessa elävät joutuvat kohtaamaan arjessaan syrjintää, toiseuttavia kommenteja, eriarvoistavaa käytöstä ja väkivaltaa. Perustan vastaukseni paitsi omakohtaiseen kokemukseeni myös lukuisiin Suomessa tehtyihin tutkimuksiin.
Suomi on erottautunut negatiivisella tavalla esimerkiksi EU:n perusoikeusviraston teettämässä "Being Black in the EU" -tutkimuksessa, johon osallistui 12 EU-maata. Tutkimus osoitti, että Suomessa 63 % tummaihoisista afrikkalaistaustaisista ihmisistä oli kokenut rasismia viimeisen viiden vuoden aikana. Muiden maiden kohdalla keskiarvo oli 30 %. Tilanteen vakavuutta korostaa myös se, että Suomessa asuvista vastaajista 14 % kertoi kohdanneensa rasistista väkivaltaa, kun muissa maissa keskiarvo oli 5 %
Entä tiesitkö, että vaikka Suomea pidetään usein tasa-arvon ja yhdenvertaisuuden mallimaana, ovat kansainväliset ihmisoikeustoimijat kritisoineet Suomen rasismin vastaisia toimia riittämättöminä? Kansainväliset ihmisoikeustoimijat, kuten YK, Euroopan neuvosto ja EU:n perusoikeusvirasto, ovat antaneet Suomelle suosituksia esimerkiksi rasistisen vihapuheen tutkinnan tehostamisesta, romaniväestöön kohdistuvan syrjinnän ennaltaehkäisystä sekä alkuperäiskansojen itsemääräämisoikeutta koskevan yleissopimuksen ratifioinnista. Viesti on toistuva ja hyvin yksinkertainen: rasismin tunnistaminen ja torjunta ovat Suomessa vielä lapsen kengissä.
Vaikuttaako rasismi todella suomalaisessa työelämässä?
Kyllä, rasismi ja rasistiset ennakkoluulot vaikuttavat voimakkaasti suomalaiseen työelämään. Tiesitko, että jo pelkästään ei-suomalaiseksi mielletty nimi heikentää hakijan mahdollisuutta tulla kutsutuksi työhaastatteluun? Tämä kävi ilmi Helsingin yliopiston sosiologian tutkija Akhlaq Ahmadin toteuttamasta “When the name matters” -tutkimuksesta.
Tutkimuksessaan Ahmad loi viisi työnhakijaryhmää, jotka edustivat viittä etnistä taustaa: suomalainen, englantilainen, venäläinen, irakilainen ja somalialainen. Sitten tutkija lähetti jokaisesta ryhmästä työhakemuksen tuhanteen avoimeen työpaikkaan TE-toimiston sivujen kautta. Kuvitellut työnhakijat olivat tasavahvoja: Sama koulutus, saman verran työkokemusta ja kaikki puhuivat sujuvaa suomea. Suomalaiseksi mielletty hakija sai 195 haastattelukutsua jokaista 500 hakemusta kohden, kun taas somalialaiseksi mielletyn hakijan kohdalla vastaava luku oli 45. Ainoa asia, joka muuttui hakemuksessa oli hakijan nimi ja oletettu entinen tausta. Pysäyttävää, eikö totta?
Ahmadin tutkimustulosta tuki vuotta myöhemmin julkaistu Monimuotoisuusbarometri, jossa lähes 40 % tutkimukseen osallistuneista henkilöstöalan ammattilaisista kertoi vierasperäiseksi mielletyn sukunimen vaikeuttavan työhaastatteluun pääsemistä.
Onko positiivista, että rasismista keskustellaan nyt äänekkäästi?
Kyllä. Olen erittäin tyytyväinen, että rasismikeskustelu on noussut pinnalle ja saavuttanut suuren yleisön huomion. Olen seurannut suurella ylpeydellä, kuinka Suomessa asuvat ihmiset ja eri organisaatiot kansalaisjärjestöistä yliopistoihin ja yrityksiin ovat osallistuneet keskusteluun ja nousseet vastustamaan rasismia. Keskustelu on konkretisoitunut aktiiviseksi toiminnaksi, kuten mielenosoituksiksi eri puolilla maata. Rasismia vastaan on toki kampanjoitu aikaisemminkin, kuten vuonna 2015 Meillä on unelma -mielenosoituksen sekä vuosittain vietettävän rasisminvastaisen viikon muodossa. Nyt käytävä keskustelu on kuitenkin saavuttanut ennennäkemättömät mittasuhteet.
Ne meistä, jotka ovat kokeneet rasismia tai tehneet antirasistista työtä, tietävät, kuinka arkipäiväistä rasismi Suomessa on. Samaan aikaan Suomessa on monia, joille rasismi on jäänyt epämääräiseksi ja kaukaiseksi käsitteeksi, johon törmää vain sosiaalisessa mediassa tai television keskusteluilloissa. Jos rasismia ei ole kokenut omakohtaisesti, voi olla vaikea tiedostaa, miten laajaa rasismi on ja kuinka syvästi se vahingoittaa. Siksi on ollut ilahduttavaa huomata, kuinka aktiivinen keskustelu rasismista on lisännyt suomalaisten tietoisuutta ja kiinnostusta aiheeseen.
Toisaalta lisääntynyt keskustelu on näkynyt myös kasvaneena polarisoitumisena. Keskustelu on jakanut ihmisiä poteroihin, ja osa on jäänyt seuraamaan keskustelua hiljaa sivusta. Aktiivinen keskustelu ja kuuntelu voi auttaa heitä, jotka ovat jääneet tähän saakka sivustaseuraajiksi, oivaltamaan oman toimijuutensa ja rakentamaan antirasistisempaa yhteiskuntaa.
Tarvitsemme uutta narratiivia Suomesta ja suomalaisuudesta, sellaista joka on inklusiivinen ja ottaa huomioon väestömme monimuotoisuuden. Me tarvitsemme lisää tietoa, ja ennen kaikkea me tarvitsemme tekoja rasismia vastaan. Uudessa blogisarjassani Antirasismi Suomessa tulen tarjoamaan tutkittuun tietoon perustuvia, käytännönläheisiä työkaluja rasismin ymmärtämiseen ja sen torjumiseen.
En ole kokenut henkilökohtaisesti rasismia. Liitynkö minä tähän ilmiöön millään tavalla?
Kyllä! Vaikka et kokisi rasismia omakohtaisesti, voit toimia liittolaisena heille, jotka siitä kärsivät. Sinulla on todistetusti enemmän valtaa ja vaikutusmahdollisuuksia kuin uskotkaan: vähemmistöihin kuuluvien henkilöiden yhteiskunnallisen aseman parantaminen on aina edellyttänyt, että myös enemmistö ryhtyy ajamaan vähemmistöryhmän oikeuksista. Ilman suuren massan tukea naiset eivät olisi voittaneet itselleen äänioikeutta eikä Pride-liike olisi laajentunut maailmanlaajuiseksi liikkeeksi. Siksi on tärkeää, että antirasistinen työ ei jää vain rasismista kärsivien vastuulle, vaan aivan jokainen meistä ryhtyy kirjoittamaan uudelleen niitä normeja ja ajatusmalleja, jotka tuottavat ja ylläpitävät rasismia yhteiskunnassamme.
Juuri nyt meillä on Suomessa käsillämme historiallinen hetki: kesällä 2023 alkaneen ennennäkemättömän rasismikeskustelun myötä avautuu ainutlaatuinen tilaisuus katkaista menneisyyden taakka ja vahvistaa laajaa ja aktiivista vastarintaa, joka ei siedä rasismia millään tavalla. Sinulla on erittäin tärkeä rooli tässä kehityksessä!
Meistä jokainen osallistuu päivittäisen toimintansa kautta yhteiskuntamme ja sen kulttuurin rakentamiseen. Jos annamme tilaa rasistiselle halveksunnalle, toiseuttamiselle ja vihalle, luomme yhteiskuntaa, jossa kuka tahansa meistä voi tulla syrjityksi oman erilaisuutensa vuoksi. Kuka meistä voi tällöin olla oikeasti vapaa ja turvassa? Millaisen yhteiskunnan rakennamme, jos pelko ja ennakkoluulot ohjaavat tietoisesti tai tiedostamattomasti elämäämme, politiikkaamme ja vuorovaikutustamme?
Lopulta asia on hyvin yksinkertainen: Meillä jokaisella on joko mahdollisuus luoda rasismista vapaampaa yhteiskuntaa tai ylläpitää tai vahvistaa rasistisia rakenteita ja normeja.
Mitä sinä itse haluat? Tuletko liittolaisekseni?
Kirjoittanut: Federico Ferrara, Senior DEI konsultti, Includia Leadership